Harri Tikkanen - hieno pelaaja, hienompi mies

On olemassa yksi jääkiekkoilija, joka on oikeasti vaikuttanut omaan elämääni merkittävästi. Kyseisen jääkiekkoilijan nimi on Harri Tikkanen. Tikkanen osui joskus sattumalta silmiini, kun olin katsomassa Lukon kotipeliä. Tuntui koko ajan, että alivoimalla purkukiekko lähti juuri Tikkasen lavasta, vaikka hän olikin lyhyt kaikkien joukossa. En sen jälkeen ajatellut koko pelaajaa tarkemmin, mutta jossain vaiheessa hänen nimensä alkoi tulla vastaan vähän kaikkialla ja aloin seurata tarkemmin. Jossain vaiheessa Tikkanen huomaamattomasti alkoi sisältyä suosikkipelaajieni joukkoon ja aloin seurata häntä tarkemmin. Jossain kohtaa huomasin, että tarkistin Lukon pelien tuloksia ihan vain katsoakseni, miten Tikkanen oli pelannut.

Sitten 9.10.2013 asiat muuttuivat. Harri Tikkanen antoi haastattelun Ranneliike.net –sivustolle. Haastattelu koski sitä, että Tikkanen hyväksyy kaikki seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Samassa haastattelussa Tikkanen toteaa, että määritelmä SSA (Straight Star Ally) sopii häneen, ja näin ollen oli virallisesti ensimmäinen Liigassa oleva kiekkoilija joka homot julkisesti hyväksyy.

Tuntuu, että Tikkanen on monelle jääkiekkoa seuraavalle hieman tuntematon tapaus, mutta minulle hän on suurin syy, miksi aloin rakastaa jääkiekkoa aina vain enemmän ja enemmän. Itsekin kuuluessani seksuaalivähemmistöön Tikkanen antoi uskoa parempaa huomiseen ja siihen, että joskus jokainen saa harrastaa vapaasti ulkona kaapista. Olen käynyt kymmenissä Lukon peleissä ihan vain tämän miehen takia. Harri Tikkanen ei ole minulle joku yksittäinen puolustaja, vaan hän on syy, miksi uskalsin tulla kaapista. Minä opin hyväksymään itseni ja seksuaalisuuten, ja Harri Tikkanen oli yksi suuri pala siinä palapelissä.

17.4.2015 Lukon hävittyä pronssiottelun seisoimme ystäväni kanssa seisomakatsomossa katsomassa, kuinka Tikkanen lyö pari kertaa nyrkillä rintaansa, jonka jälkeen hän nostaa kätensä kohti Lukon fanikatsomoa selvästi tunteellisena. Siinä kohtaa oli tiedossa, että Harri Tikkasen ura jatkuu muualla, joten hyvästeissä oli tunnetta. Samalla kertaa Lukosta lähti monia pelaajia, mutta minulle suurimmat tunteet aiheutti Tikkanen. Sinä hetkenä päätin, että seuraavaksi nähdessäni Tikkasen menen kiittämään, kuinka hänen ansiostaan uskalsin tulla kaapista.

3.1.2016 tilaisuuteni kiittää Tikkasta ojennettiin minulle tarjottimella, kun olin viettämässä joululomaani Raumalla ja TPS saapui pelaamaan Lukkoa vastaan. TPS voitti kyseisen ottelun 2-0, ja olimme jo ystäväni kanssa aiemmin sopineet, että jäämme vierasjoukkueen pukuhuoneiden ulko-ovelle odottamaan. Mittari näytti lähes kymmentä astetta pakkasta, mutta seisoimme jääräpäisesti lähes tunnin odottamassa, että Tikkanen saapui pukuhuoneesta. Siinä odottaessamme sain Petteri Nummelinilta nimmarin hänen elämäkertaansa, ja auoimme ovea TPS:n muille pelaajille ja huollolle.

Lopulta odotuksemme palkittiin ja Tikkanen kävelee ulos ovesta ihan viimeisten joukossa. Siinä pyysimme, että saisimmeko kuvat hänen kanssaan. Tikkasen vastaus oli selvää Itä-Suomen murretta; ”Oottakaas mie laitan tään laukun tonne autoon eka.” Tikkanen laittoi laukkunsa ja otin kaverini kameralla hänestä ja Tikkasesta yhteiskuva, jonka jälkeen kaverini otti kameran ja otti minusta ja Tikkasesta kuvan.

Siinä sitten rohkaisin itseäni seistessäni Tikkasen vieressä ja lopulta sain suuni auki. Kiitin Tikkasta, kuinka hänen ansiostaan uskalsin tulla kaapista, ja kuinka hänen ansiostaan uskalsin olla mitä olen. Tikkasen vastaus oli ensin vain positiivinen hymy, ja sen jälkeen hän kertoi olevansa ylpeä, että uskalsin olla oma itseni ja oli kiitollinen, että hänen sanoistaan oli ollut apua. Hän myös totesi, kuinka vaikeaa nykypäivänä on tulla kaapista ja kuinka toivoo maailman muuttuvan hyvään suuntaan pikkuhiljaa. Juttelimme vielä pari lausetta Tikkasen kanssa, ennen kuin TPS:n bussi alkoi olla lähtövalmis. Kiitin häntä vielä kerran ja hän kiitti takaisin ja toivotimme toisillemme hyvät vuoden jatkot.

Lähdimme ystäväni kanssa kävelemään kohti parkkipaikkaa, jossa automme oli odottamassa, ja tunsin kuinka kyyneleet virtasivat poskiani. Mistään en kuitenkaan ollut surullinen, vaan onnellisuuteni oli niin suurta, että onnenkyyneleet valuivat. 

Haluan vielä kerran kiittää Harri Tikkasta siitä, kuinka suuri hänen vaikutuksensa elämääni on ollut, ja siitä, kuinka hieno mies hän on. En ole vielä tavannut toista yhtä hienoa, ja tuskin tulen ihan heti tapaamaankaan.

Kiittäen, Ips